Minn Kota -keulasähkömoottorin huolto


Veneen keulasähkömoottorit ovat viime vuosina yleistyneet kalaveneissä. Moni luulee virheellisesti, että ne ovat täysin huoltovapaita. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole, vaan koneen huoltaminen vähintään kerran kaudessa on kriittistä moottorin jatkuvan häiriöttömän toiminnan kannalta. Nämä vehkeet ovat huomattavan kalliita, joten niistä kannattaa pitää huolta!

Itselläni kävi niin ikävästi, että moottori alkoi viime kesänä oireilemaan. Koneessa on langaton kaukosäädin (iPilot), jonka kantomatka putosi n. 10-20 metristä vain n. kolmeen. Veneen perästä ohjatessa moottori ei ottanut enää komentoja vastaan, vaan kaukosäädintä piti ”osoittaa” koneeseen. Itsestäänselvyyksien, eli kaukosäätimen patterin vaihdon, säätimen sisukalujen kunnon tarkistuksen ja ajoakun ja moottorin jännitteen mittauksien jälkeen keinot alkoivat olla vähissä. Minulla ei ole tarvittavia diagnostiikkatyökaluja osien tarkistukseen, joten oikeastaan ainoa keino vianselvityksen jatkamiseen oli vaihdella osia, kunnes viallinen osa löytyy. Onneksi moottorin maahantuojalla, Normarkilla, on hyvä palvelu. Soitin heille ja pyysin uuden kaukosäätimen testiin palautusoikeudella. Kaukosäätimen vaihto ei vaikuttanut ongelmaan. Seuraavaksi pyysin lainaan uuden ”yläpään”. Normarkilla oli varastossaan vain musta, makeaan veteen tarkoitetun koneen yläpää. Sen vaihtaminen auttoi, joten vika oli jossain yläpään sisällä. 





Oman yläpääni silmämääräisesti virheettömäksi todettuani vaihdoin yläpään sisällä olevan ”suurimman osan”, eli antenniosan sisältävän piirilevyn kuorineen. 




Uusi, toimiva osa



Vanha, viallinen osa


























En lähtenyt purkamaan osia enää tästä pienemmiksi. Tämän osan vaihto auttoi, joten sain koneen pysymään kokonaan valkoisena, kun vaihdoin osan oman yläpään "kuoren" sisälle. :) Normark ei suorita mitään vianselvitystä eri osille, eivätkä he saa Minnkotalta tilattua pelkkiä piirilevyjä edes päämajasta jenkeistä, joten ainoa keino oli tilata koko yläpää kokeiluun. Onneksi Normarkin loistavalla palvelulla he suostuivat myymään minulle pelkän yläpään sisällä olevan viallisen osan. Taas rokkaa ja kantomatka on ainakin 10 metriä. Kaverillani oli täsmälleen sama ongelma, johon auttoi täsmälleen sama korjaus. Hänellä moottorin kääntäminen oli lisäksi hidastunut huomattavasti, eikä moottorilla voinut tehdä "nopeita pikkukäännöksiä", vaan ohjausnappia piti pitää pidempään pohjassa, jolloin kone lähti laiskasti kääntymään. Uudella yläpäällä sekin palautui normaaliksi.

Yritin kiinnittää huomiota erityisesti kuvan oikeassa ylälaidassa näkyvään mustaan johtoon, joka on kytketty antenniin. En nähnyt tässäkään mitään vikaa silmämääräisesti.
Kun vika oli selvitetty ja korjattu, päätin suorittaa koneelle samalla vuosihuollon. Tällainen huolto on erittäin helppo tehdä itse, se on hyvin suositeltavaa, eikä siihen mene aikaa kuin n. tunti. Aluksi koko vehje käydään silmämääräisesti läpi ja etsitään kolhuja, kulumia ym. Kolhut etenkin "alaosassa" tulee paikata.

Huollon voi aloittaa vaikkapa potkurin irrottamisella. Tässä moottorissa sinkkianodi on osa potkurin navan mutteria. Mutteri on harmillisesti tuumakokoinen, joten jos työkalut ovat ”millisiä”, mutteri aukeaa helpoiten jakoavaimella. Lopuksi mutteri on helppo pyörittää käsin auki. Vinkki: pidä anodista sormilla kiinni ja käännä potkuria. 



























Mutterin alla on prikka, jonka saa helpoiten irti kärkipihdeillä.

























Huhhuh! Tänne kuulumattomia roskia on näköjään taas kertynyt, kun koneella on jyllätty heinikoissa.  Nämä tulee ehdottomasti poistaa, koska ne voivat vahingoittaa potkuriakselin tiivistettä. Jos tiiviste pettää, tulee kalliiksi… Suolavesi pääsee sähkömoottorin sisään, eikä se ole kovinkaan suotavaa.











Potkuriakselissa on murtosokka, joten varo, ettet pudota ja hävitä sitä.













Akselin juureen oli kertynyt tiivis kerros jotain moskaa, joka ei lähenyt edes kynnellä irti.











Jouduin käyttämään tällaista kertakäyttöistä kirurgiveistä, jotta sain kertyneen lian irti. Varovasti, jottei veitsi osu kriittiseen akselin tiivisteeseen! (O-rengas)
















Potkuriakselia voi helposti pyörittää esim. tällaisella ohuella meisselillä.













Akseli tulee putsata. Käytin tällaista loistolitkua, mutta hommaan soveltuu myös esim. Bilteman edullinen jarrunputsaus-spray.














Puhdistettu akseli.









Potkuri tulee tarkistaa huolellisesti. Tässä tapauksessa potkuri on napsahtanut kiveen / pohjaan, joten siihen on tullut pieni teräväreunainen kolhu.









Sormella on helppo tarkistaa pinnan tasaisuus.











Epätasaisuudet voi hioa pois esim. hiekkapaperilla.














Jos kolhu on merkittävä, kuten tässä tapauksessa, voi vaurioitunutta kohtaa hioa varovasti aluksi esim. 80-karheuden paperilla.










Sen jälkeen hiotaan hienommalla paperilla, esim. 600-800.















Potkurista tulee tarkistaa myös takapuoli, ja varsinkin tuo kohta mihin sokka ottaa kiinni.








Seuraavaksi koneesta irrotetaan ”kylkipaneelit”, ihan vaan ristipääruuvit.















Ruuvien kunto kannattaa tarkistaa. Ruuvit voi putsata tarvittaessa.








Paneelin alta paljastuu kippausmekanismi. 














Paneelin / kotelon voi puhdistaa, jolloin ainakin minulle tulee parempi fiilis. :)










Mekanismi tulee puhdistaa vanhoista rasvoista esim. samanlaisella liuotinaineella kuin yllä. Ainetta esim. rättiin ja pyyhkimään. Varo, ettet irrota jousia. 











Sen jälkeen mekanismi rasvataan esim. silikonirasvalla. Käytin tällaista silikoniteflonrasvaa, joka tuntuu olevan melko kovaa kamaa!








Rasvaa voi suihkuttaa myös tähän moottorinkannattimeen, joka kääntyy alas, kun kone kipataan. 







Seuraavaksi tulee voidella rikiputki. Halusin myös puhdistaa sen aluksi, koska se on neljän kauden aikana kerännyt melkoisesti rapaa.














Puhdistin rikiputken samalla aineella kuin yllä.












Melkoisen likainen…













Ei enää! 











Rikiputki tulee voidella silikonipohjaisella aineella. Öljypohjainen ei ole ”yhteensopiva” tähän käyttöön. 









Kippausmekanismi avataan ja konetta liikutellaan edes takaisin, samalla putkea rasvaten, jolloin rasvan saa myös tuonne ”ohjausmekanismin” sisään. 











Kone on rasvauksen jälkeen huomattavasti helpompi kipata, eli laskea alas toimintakuntoon.










Ennen potkurin kiinnitystä potkuriakseli ja siinä oleva tiiviste tulee voidella, sekin silikonirasvalla. Öljypohjaiset rasvat eivät ole kumien ja muovien kanssa yhteensopivia. Ne voivat jopa rikkoa kumitiivisteitä.









Murtosokka ja prikka puhdistetaan ja rasvataan silikonilla.











Potkuri kiinnitetään takaisin. Tämän mutterin saa huomattavasti helpommin kiinni, kun pitää anodista kiinni ja kääntää potkuria.











Valmis! Ja eikun vesille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti